Kesäkö ihmisen parasta aikaa?

 Olen ollut nyt kaksi viikkoa kesälomalla. Huomenna paluu sorvin ääreen. Upeat kelit sattui kyllä kohdalle. Muistan kun viime vuonna satoi vettä joka päivä ollessani lomalla..

Mä oon niitä ihmisiä jotka ajattelee että kyllä se kesä vaan on ihmisen parasta aikaa. Kun aurinko paistaa ja on lämmin. Ihanat säät, terassikausi. Aa, että. Noh.... Tässä kotona istuttuani kaksi viikkoa, rupean olemaan kyllä eri mieltä tästä asiasta. Ei muuten, ihanat kelit ollu, voinu istua terassilla ja ottaa aurinkoa. Mutta. Ennen lomaa olin niin positiivisilla mielillä itsestäni ja elämästäni. En enään. Kotona kun istuu yksin sen kaksi viikkoa, aivan mahtavat kelit, eikä kukaan halua tehdä sun kanssa mitään tai mennä minnekään, niin kyllä se vähemmästäkin alkaa vituttamaan. Siis melkein kaikki mun kavereistahan on semmosia että sillon ku niille sopii, että niillä ei oo mitään muuta, kun niillä on tylsää, niin sitten voi soittaa mulle että mitä tehtäis. Mutta mun luonahan ei voi tulla käymään, koska mä asun kuulemma niin kaukana.. Mutta mähän voisin tottakai mennä kuitenkin heille.... Niin tota, lyhenikö se matka yhtäkkiä näin toisin päin??? Ja siis 20 minuuttia autolla ei oo mun mielestä vielä kovin kaukana.

Tuntuu että rupee pääkoppakin ragee aika pahasti. Muun muassa miesten takia. No siis, tämä edellinen joka tässä hääräs.. Menin sitten suutuspäissäni aukomaan päätäni, jotaki tunteista, vaikka niitä ei ollut. Niin hänhän sai kuule hirveän paniikkikohtauksen siitä ja oli että tää oli nyt tässä että enään ei voida nähdä. Ja tätä ennen hän melkein asu mun luona 😂 Siinä meni varmaan semmonen kuukausi ettei nähty, muutamia viestejä laitettiin. Sillon tällöin on nyt sitten nähty, mutta ei olla todellakaan päästy samoille leveleille kun sillon aikasemmin oli. Ja nyt on vaan koko ajan voimistuni itellä se tunne, kun tässä kaks viikkoa oon kotona maannu ja miettiny kaikkia mahollisia asioita kaikilta mahollisilta kanteilta, että mä annan nyt vaan olla, tuntuu se viesteihin vastaaminenkin olevan niin vastenhakosta välillä, että miksi ei vaan nyt sitten sano, että antaa olla. Mutta mä annan nyt olla, en lähesty häntä enää millään tavalla, katotaan huomaakohan edes..

Mutta jos vaikka jotain ilosempaa tähän väliin 😂😂 Raparperisato parhaimmillaan, ja raparperia iso kasa keittiössä 🤦🏼‍♀️ Oon nyt leiponut rahkapiirakkaa, lusikkaleipiä, tehnyt mehua ja soppaa... Mitähän sitä sitten seuraavaksi. Pitäis olla pikkusen enemmän näitä maistelijoita että sais vaan tehdä koko ajan lisää ja lisää, eikä tarttis miettiä että mitä tekee lopuille 😅

Oon tässä miettinyt sitäkin, että pitäskö "kirjottaa kirja". Siis silleen vaan kirjottaa ylös kaikki hemmetin "mies sekoilut" mitä tässä reilu kolmen vuoden aikana on ollu, ja sitten lähettää se jonnekin kustantamoon. Koska mun kaverithan on sitä mieltä, että ei tämmösiä yksilöitä voi olla olemassa, mitä mun eteen on tullu. Ja siis, kun niitä vaan tulee ja tulee, eikä silleen että joka kymmenes olis semmonen, vaan v***u ihan jokainen! Oliskohan parempi vaan mökkihöperöityä tänne yksikseen ja lopettaa yhteydenpito ulkomaailmaan, niin ei ainakaan tommosia pellejä tulis vastaan 🤣🤣🤣

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin, son moro 🤪

Onko elämää?

 Niin, siinäpä vasta kysymys : Onko elämää?

Kysymys jonka esitämme ystäväni kanssa toisillemme lähes päivittäin. Tällä tarkoitamme jotain muuta kuin kotona yksin olemista, lähinnä miehiä. Viime aikoina olen saanut sanoa että on elämää. Vai elämää muka, mielensäpahoittajan elämää.. Noh, kyllästyin jo edelliseen tinder mätsiini ja rupesin taas näkemään edellisen säädön kanssa. Säädönpä hyvinkin.. Tykkään viettää aikaa hänen kanssaan eikä minua haittaa vaikka hän täällä oleilee. Mutta. Meillä ei ole minkäänlaista parisuhdetta tai muutakaan. Itse en viitsisi hänen läsnäollessaan laitella kaikenmaailman tinder mätseille koko iltaa viestiä, sen verran kuitenkin kunnioitan hänen läsnäoloaan. Mutta haittaako se häntä että hän laittelee koko illan istuessaan minun vieressäni sohvalla mätseilleen viestiä. No ilimeisestipä ei haittaa sitten yhtään. Juu tiedän, hänellä ei ole tunteita minua kohtaan, mutta minun mielestäni hieman epäkunnioittavaa. Varsinkin kun on kerta itse tänne halunnut tulla viettämään aikaa kanssani. Ai että oli kyllä sitten kiva vappu 🖕🏻

Mitäpäs muuta sitä tässä olisi tapahtunut 😅

Olen taas aloittanut leipomaan. Ja vastapainoksi salilla käyminen on taas jäänyt. Ja tämän yhtälön huomaa kyllä vyötäisillä 😂😂 Minkäs sille mahtaa että kaikki hyvä on vain niin hyvää 😊

Itse tehdyt munkit ja sima, avot. Simasta en oikeasti tykkää, mutta pakko tehdä sitä joka vuosi. Tänä vuonna tuli tehtyä VAIN viisi litraa 😂  Ei paha, näin yksinäiselle ihmiselle ja kun ei kerta tykkää simasta.

Siinä mielessä olisi mukava kun olisi se perhe, mies ja lapsia, että saisi laittaa useammalle ruokaa ja olisi joku jolle "opettaa" ja iskostaa päähän kaikki omat mielensä pinttymät. Niinkuin tuo sima, sitä vaan on pakko tehdä kun se kuuluu vappuun, ihan sama vaikka sitä ei kukaan joisikaan 😅😂

Mihin tämä aika oikein menee?

Mihin tämä aika oikein menee tai katoaa 😅

Siitähän on jo vaikka kuinka kauan kun olen viimeksi postannut. Nooh, onpahan jotain päivitettävää.. Jos on 😂

Edellisessä postauksessa avantokausi oli jo alkanut ja hirvenmetsästys loppusuoralla. Avannossa olen joka viikko käynyt 💪🏻 Yhtenä viikkona pakkasta oli yli -20 astetta, hyrrrr. Sillon tuntui aika vilposalta 😅. Nyt olen käynyt välillä kaksikin kertaa viikossa avannossa. Mieli ja kroppa kiittää. Metsästyksen myötä hirvenlihaa on pakastin taas ihan tupaten täynnä. Ei oikein "jaksa" enään syödä koko ajan hirvenlihaa. Pitää varmaan kohta ruveta myymään jauhelihoja pois, ettei ole ensi syksynä vielä edellistä satsia pakkasessa. Niin ja kyllähän sieltä tavallaan taas yksi mies matkaankin lähti 😂😂 Pitää kyllä nyt sanoa ja painottaa, että oli viiminen kerta kun metältä miehen mukanani tuon! 😂 Ei siinä sen kummempia, vähän aikaa tapailtiin, mutta ei siitä sen ihmeempää tullut. Viime vuotinen metsämies on aina välillä hiipinyt mieleeni.. Muutama viesti aina välillä vaihdettu, mutta siihen se on sitten jäänyt. Tiedä mistä on kiikastanut. Mutta hän olkoon nyt historiaa. 

Taas tuli uusi vuosi. Vuosi 2021 ei ole kyllä eronnut mitenkään edeltäjästään. Uuden vuoden aloitus olisi voinut mennä vähän paremmin. Satutin selkäni kaupassa ja muutama päivä saikkua ja kunnon tropit päälle. Vaikka kuntosalilla olen nyt yrittänyt enemmän vahvistaa selkälihaksia, niin kyllä se selkä vaan aika helposti tuntuu ärsyyntyvän.. Kai siihen menee aikaa, ennenkuin siitä tulee taas entisensä.

Olen haalinut itselleni tekemistä, melkein joka päivälle. Katsos, uusi vuosi ja uusi minä! Osaksi myös siksi, että ei jäisi aikaa miettiä miehiä ja sitä mikä niitä oikein vaivaa ja mistä noita kaikkia älypäitä oikein löytyy. Tinderinkin poistin vuoden vaihteessa ja päätin olla koko tammikuun ilman. Helmikuu kun koitti, päätin että olen helmikuunkin ilman.. Nooh, yksi tylsä päivä ja latasin sen taas 😂 Mutta ihan sillä mielellä että ei sieltä varmasti osumia tule 😅 Meni pari päivää ja olin muutaman kerran vaan swaippaillut edes takaisin ja tuli mätsi. Laitoin miehelle viestiä ja kävikin ilmi että ollaan ihan ohimennen vaan tavattu. Käytiin kahvilla ja nähtiin toisenkin kerran. Oikein mukava ja puhelias oli hän. Olemme tässä juuri sopimassa tärskyjä myös ensi viikolle 😊

Liikuntaa olen tosiaan yrittänyt lisätä viikkooni. Kolme kertaa viikossa salilla, siihen vielä zumba ja jooga, luontopolulla olen käynyt myös viikoittain tarpomassa. Avantokäynnit ovat mukava lisä rentouttamaan ja rauhoittamaan mieltä kaiken kiireen keskellä. Nimittäin, joskus päivät menee niin ettei ole kotona käynyt muuta kuin vaatteita vaihtamassa, kun pitää taas illalla kaatua sänkyyn 😁

Eilen olin auttamassa ystävääni muutossa. Ensin aamulla siivosin oman kämppäni ja onnistuin lukitsemaan itseni ulos 😳 Menin pöytäliinaa puistamaan ulos ja päätin samalla lakaista portaat. Siitä sitten pieni pyllistys kurkottaessani harjaa ja pam.. Ovi kiinni ja lukkoon 🤦🏼‍♀️ Onneksi toisessa päädyssä asuvalla pariskunnalla on yleisavain, niin pääsen aina sisälle kun näin tapahtuu. Ja sain vielä uunituoretta pullaa mukaani 😊

Tänään onkin ystävänpäivä ja laskiaissunnuntai. Tässä juuri paistelen äidilleni pullia. Hän kun katkaisi joulukuussa kätensä, niin hän ei vielä oikein pysty vaivaamaan pullataikinaa. Saavat isäni kanssa sitten illalla herkutella. Ja ystävänpäivän kunniaksi kun tänään on avantopäivä, oli puhe ystäväni kanssa, että voisimme käydä avannon jälkeen syömässä. Vähän nauttia ystävänpäivästä yhdessä. Tai katsotaan nyt menemmekö syömään, vai laitanko vain meille kantarellikeittoa 😂

Hyvää ystävänpäivää kaikille ihanille 💕