Väsynytkö?

 Viime kuun loppu oli todella raskas.

Töissä yksi työntekijä oli kipeänä, ja kukas muukaan paikkaa kuin minä. Muutenkin olen ollut viime aikoina todella kiireinen töissä, että hyvä kun on kaikki pakolliset asiat saanut tehtyä. Siihen päälle vielä kissan sairastuminen ja soppa oli valmis. Koen muutenkin hieman huonoa omaatuntoa siitä, kun kissa on kotona niin paljon yksin, kun minä paahdan töissä aamusta iltaan. Lisäksi puolet vapaapäivistä mennyt töissä, etten ole sitäkään vähää kotona, mikä tulisi normi vapaapäivistä. Kissani lopetti yhtäkkiä syömisen ja laatikolla käymisen. Soitin seuraavana päivänä eläinlääkärilleni ja pääsimme iltapäivällä käymään tarkistuksessa. Ell oli sitä mieltä, että ei kannata odotella viikonlopun yli.. Tämä oli siis torstaina kun kävimme lääkärissä. Kysyi että olisinko valmis päättämään asiasta heti. Sanoin että en. Sovimme että menisimme perjantaina uudestaan ell, jos muutosta syömisessä ei ole tapahtunut. Löysi kuulemma jotain pattejakin kissan vatsasta, ja kun noinkin vanha kissa on, niin luultavasti siellä on kasvaimia. Hänhän ei voinut sanoa tätä varmaksi, koska ei saanut otettua kuvia, mutta uskoi että kasvaimia siellä on.. Minähän rääyin koko illan ja seuraavan aamun, kun ajattelin että nyt kissa on viimeistä kertaa kotona.. No perjantai aamuna tilanne ei ollut sen kummempi. Ei ollut syönyt muutakuin sen mitä olin ruiskulla laittanut suuhun, eikä ollut käynyt laatikolla vieläkään. Minä soitan ell ja hän kysyy mikä kissan vointi on. Sanoin ettei muuta ruokaa ole mennyt kuin mitä olen ruiskulla laittanut, mutta muuten hyvässä kunnossa, haluaisi leikkiä. Ell ihmetteli tätä suuresti ja kysyi että jos sittenkin haluaisin odottaa viikonlopun yli, kun ei kerta huonompaan ole mennyt. Sanoin että tottakai haluan! Päätin kuitenkin käyttää kissaa oikein kunnon eläinlääkärillä Seinäjoella. Ottivat vatsasta röntgenkuvan. 500€ siitä hyvästä, että kissa on terve, ei kasvaimia, eikä verikokeissa mitään.. Antoivat kuitenkin ruokahalua lisäävää lääkettä sekä pahoinvointia estävää lääkettä. Jos se saisi kissan taas syömään. Pari tuntia kotiutumisen jälkeen oma ell laittoi viestiä, että kissan pissassa oli ollut todella vahva bakteerikasvusto ja että antibioottikuuri pitäisi aloittaa heti. Seinäjoella eivät olleet ottaneet pissanäytettä, koska kissa oli jo edellisenä päivänä rauhoitettu. Tästä herää vain kysymys, että miksi oma ell ei ollut sitä pissaa aiemmin testannut ja se, että kuinka kauan hän oikein niitä siellä pöydällä seisottaa... 🤦🏼‍♀️ Mutta kaikki on onneksi taas hyvin. Kissani on nyt 17 vuotias. Ja täysin terve yksilö ♥️

Työt pitävät kiireisenä ja yritän kovasti ottaa omaa aikaa töistä, mutta vähän heikoilla tahtoo olla 😂 

Nettideittikulttuuri

 Tapasin viikko sitten miehen jonka kanssa tässä on yritetty tutustua on offina jo monta kuukautta. Häntä on kiinnostanut, ei ole kiinnostanut, taas kiinnosti ja sitten taas ei. Hän vain yhtäkkiä aina poisti minut joka paikasta ilman mitään selitystä tai sanomista. Tätä mentiin aika kauan edestakaisin.. Noh, vihdoin hän lupasi tulla tapaamaan minua. Omasta mielestäni kaikki meni todella hyvin, tultiin hyvin juttuun ja juttua riitti. Pari kertaa oli semmonen, että en oikein tiennyt laskiko hän leikkiä vai ei... Kun hän sitten lähti luotani, niin ei mennyt kauaa kun hän oli jo taas poistanut minut joka paikasta (ja tarkoitan tällä minuutteja). En tiedä onko nykyään sitten ihan "normaalia" vain poistaa toinen, kun ei huvitakaan sanoa, että ei omasta mielestä natsannutkaan, tiedä häntä. Itse en tämmöisestä menettelytavasta pidä, enkä koskaan tekisi toiselle semmoista. Varsinkaan jos on puhuttu uudelleen näkemisestä ja jonnekin yhdessä lähtemisestä... Täytyy sanoa, että en tiedä mikä hänen ongelmansa on, enkä kyllä haluakkaan tietää, mutta toivon ettei hän ole tehnyt näin kenellekään muulle..

Rupesin sitten tässä ihan miettimään aiempia yrityksiäni tutustua vastakkaisen sukupuolen edustajiin. En ole koskaan tahallaan jättänyt vastaamatta kenellekään, tai vain päättänyt, että enään en sille laita mitään, saatikka että estäisin toisen joka paikassa.. Mutta jutustelu on vain "luonnollisesti" hiipunut. Ellei jompi kumpi ole sanonut, ettei haluakaan enään tavata, että ei natsannutkaan. Eikö sitä toista voisi kunnioittaa sen verran, että jos oikeasti tulee se tunne, että ei halua tutustua tai tavata, niin sen voisi sanoa. Silloin ei toisen tarvitsisi ihmetellä, että mikä taas tuli. 

Kyllä ainakin itse mietin tässä kohtaa, että mikä minussa on oikein vikana, kun joku minua tällä tavalla kohtelee. Olenko tehnyt jotakin pahaa. Olenko kamala ihminen, kun ansaitsen tämmöisen kohtelun. Tämmöiset kokemukset saavat minut vain koko ajan haluamaan olemaan vähemmän tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Minäkin haluaisin miehen, talon ja lapsia. Sen perheen, mitä moni elämässään tavoittelee. Mutta joka kerta nykyään kun joku mies minua lähestyy, mietin ensimmäisenä, mitähän paskaa täältä mahtaa tulla..

Snäpissä tulee nykyään paljon lisäyksiä ihan random tyypeiltä, jotka haluaa vaan esitellä munaansa ja kuulla miltä se minun mielestäni näyttää.. Onko tämäkin ihan "normaalia" nykypäivänä. Lisäillään kavereiksi kaikki mahdolliset ja lähetellään dick picejä. Viimeksi viime viikolla tapahtui näin. Sanoin suorat sanat, että minua ei hänen munansa voisi vähempää kiinnostaa, enkä halua siitä keskustella. Toinen oli pari päivää sitten. Kuvaa ei vielä kerennyt tulemaan, muttakun ensimmäisenä kysyi muodoistani, tyhjensin keskustelun. Ei ole sen jälkeen kummastakaan mitään kuulunut. Mikä saa miehet lähettämään täysin ventovieraille naisille kuvia munastaan. Tätäkään asiaa en todellakaan ymmärrä.  

Tekevätkö tinder ym sovellukset siitä vaan niin helppoa, että kirjoitellaan ja kirjoitellaan, kun ei ole muutakaan. Ja sitten kun toinen ehkä on jo saattanut ajatella että jonkinlainen yhteys on löytynyt, yhtäkkiä vain poistetaan ja toinen jää niin sanotusti ruikuttamaan rannalle?

Ja aina kun kerron näistä kavereilleni, he eivät voi kuin ihmetellä, kuinka tämmöisiä miehiä löytyy. Ja se, että he eivät kuule tämmöistä koskaan keneltäkään muulta kuin minulta. Mistä ihmeestä näitä aina minun tielleni osuu. Nooh. Seuraavia pettymyksiä odotellessa 😂

Uusi elämä?

 Sieltä se taas tuli. Uusi vuosi. Uusi elämäkin ehkä, kenties?  

Edellinen postaus näytti olevan puolentoista vuoden takaa 😅 Paljon on taas näihin päiviin tässä välissä kuulunut, mutta miestä en ole vieläkään löytänyt 😂 

Viime keväänä vaihdoin työpaikkaa. Pääsin pikkusen isompiin haasteisiin. Teen tällä hetkellä yhtä äitiyslomansijaisuutta toimitusjohtajana eräässä hotelli ravintolassa. Ystäväni soitteli minulle viime keväänä että olisi jäämässä äitiyslomalle uudesta työpaikastaan, ja ajatteli että minä olisin hyvä sijainen. Mietin sitä kyllä todella, että suostunko vai en. Ero vakkaripaikasta sijaisuuden takia pelotti, mutta tein sen silti. Kyllähän nyt toimitusjohtajan pesti näyttää cv:ssä aika hyvältä. Olenhan kouluttanut itseäni sen verran vuosien saatossa, että keittiönpuolella ei tarvitsisi hirveästi hääräillä, mutta vaikea saada kokemusta kun ei haluta palkata semmoista jolla ei ole yhtään kokemusta 😅 Mutta nyt on 💪🏻 Olen vieläkin keittiönpuolella myöskin, mutta vain pakolliset vuorot mitä jää keittiöntytöiltä "yli". Oli puhe silloin, että saan ensi syksynä jäädä keittiöön kun kaverini palaa äippälomalta, mutta en halua. Ei siksi, että paikassa olisi jotakin vikaa, vaan siksi että en halua tehdä enään ruokaa. Lounasvuoro on minulle kuin kirous nykyään. Ala cartea tykkään kyllä tehdä, mutta kuka nyt pelkkää iltavuoroa haluaisi loputtomiin tehdä..

Olen tässä siis nyt ruvennut miettimään elämääni ensi syksynä. Mitä haluan tehdä tai missä olla.. Opiskelisinko jotain uutta ja mielenkiintoista, vai tekisinkö vaan keittiöhommia. En tiedä. Onhan minulla vielä yhdeksän kuukautta aikaa miettiä sitä, mutta todellisuudessa kesä on ihan nurkan takana, ja sen jälkeen se syksy.. Ihan mielenkiinnosta katselin työkkärin sivuja ja työtarjontaa. Itseasiassa omalta paikkakunnalta löytyisi juuri nyt avoin työpaikka josta voisin olla kiinnostunut, mutta harmi vaan kun voisin aloittaa työn vasta syys-lokakuussa 🤦🏼‍♀️😂 Mutta mietin tätä asiaa tässä koko ajan syksyyn asti. Toivottavasti kesällä on suunnitelmat selvinä.

Mutta siis uusi vuosi, uudet kujeet ja uusi minä. Eikö sitä niin yleensä ruukata luvata. Minä lupasin ottaa enemmän aikaa itselleni ja nauttia taas luonnosta. Tehdä vaikka muutaman reissunkin välillä. Työelämä sen verran hektistä, että pitäisi yrittää löytää tasapaino työn ja kodin välillä. Tällä hetkellä olen aivan poikki. Puolitoista kuukautta menin pää kolmantena jalkana pikkujoulujen takia, ja nyt kun tilanne on rauhoittunut, niin ei oikein tahdo saada virtaa mistään. 200 tuntia kun tekee kuukaudessa töitä, niin ei hirveästi kerkeä kotona iltaisin istua. Mutta kuten lupasin, yritän löytää tasapainon niin että pystyisin itsekin elämästäni nauttimaan.

Miesrintamalla samaa kuin aikaisempina vuosina. Aina välillä olen luullut löytäneeni jonkin helmen, mutta todellisuus on kyllä iskenyt vasten kasvojani aika nopsaan. Jossain aikaisemmassa postauksessani taisin vitsailla kirjoittavani vielä jonkun kirjan näistä miessekoiluistani. No en nyt kirjaa, mutta olen kyllä kirjoittanut koneelle kaikki jutut elämäni miehistä. Ehkä vielä joku päivä 🙈

Yritän nyt ottaa oikein ryhtiliikkeen kaikkien somekanavieni kanssa, ja oikeasti tuottaa kaikkiin sisältöä. Toisinsanoen minut löytää instasta omalta tililtäni, sekä leivontatililtäni. Tiktokkiinkin olen itseni tunkenut 😂 Siellä on aika hiljaista, niihin minulla ei nyt oikein ole energiaa, mutta kyllä senkin vielä joku päivä aktivoin taas. Tai ehkä ongelmana on se, että olen tallentanut sinne satoja ääniä, enkä ole niistä heti inspiraation hetkellä tehnyt videota, niin ei oikein tahdo päästä kiinni enään niihin ääniin ja tunnelmiin ja ideoihin 🤷🏼‍♀️ Ajattelin tänne blogiin kirjoittaa kaiken, ihan kaiken. Tätä kuitenkaan kukaan lue, niin samahan se on tänne asioita kertoa 😆

Mutta nyt tältä päivältä kuulumiset on tässä. Toivottavasti kirjoittelen tänne taas pian ☺️

Hyvää alkavaa vuotta 2023!