Tuo päivä, josta on tehty kaupallinen rakkaan ihmisen kanssa vietetty päivä.. Joka tuutissa mainostetaan että osta kukkia ja suklaata ja ja ja.
No, taas kerran saan nauttia omasta ihanasta seurastani. Onkohan nyt seitsemäs vuosi sinkkuna. Välillä olen kuvitellut löytäneeni jonkin helmen, mutta sitä se ei ole ollut sitten kuitenkaan. Tämmöiset päivät vain jotenkin tuovat sitä taas esille, että yksin ollaan, ja miksi? Toisten mielestä pidän rimaa liian korkeana tai että olen liian valikoiva enkä haluakkaan ketään elämääni. Vai niin. Kyllä minustakin olisi ihanaa, jos olisi mies ja perhe ja kaikki se mistä on joskus haaveillut, mutta nyt ei vaan ole niin. Olen joskus kavereille sanonut, että kun miehellä edes pulssi olisi, niin minulle kelpaisi 😂 Kuten jo sanoin, välillä sitä on luullut löytävänsä jonkun ihan huippu tyypin, mutta ei ole mennyt kauaa kun kaikki on mennyt persiilleen. Sitä on ruvennut miettimään, että enkö ole kenellekään tarpeeksi. Ainako löytyy joku nätimpi ja kivempi ja kaikin tavoin parempi.
Näin monta vuotta takkiin jatkuvasti saaneena, enää ei oikein jaksa edes tutustua kehenkään. En jaksa olla enää se, joka pitää koko ajan keskustelua yllä ja kyselee kuulumisia. Ei sillä, olen itsekin joskus lopettanut toisen näkemisen, kun on tuntunut siltä, että nyt ei oikein lähde, mutta oikeasti, seitsemän vuotta sinkkuna, eikä yhtään tapailu- tai seurustelusuhdetta.
Itse olen parhaimmillani suhteessa. Olisin suorastaan semmoinen muumimamma, mutta eipä kai nykypäivänä kukaan enää semmoista halua. Monesti tuntuu kun tuota somea selailee ja ihmisten päivityksiä lueskelee, että olen syntynyt ihan väärälle vuosikymmenelle deittailun suhteen.
Missä sitä vois nykypäivänä tavata jonkun. Siellä kaupan kassajonossako? Deittisovellukset rupeaa olemaan minun osaltani käytynä läpi, kuluttavia semmoiset. Kolmekymmentä mätsiä, eikä kukaan vastaa viesteihin 🙈 Työssäkäyvänä ihmisenä päivät menevät töissä, tulen iltasella viiden tai kuuden aikaan kotiin, jos tulen suoraan töistä. Sitten pitäisi kokata ja kaikkea muuta häärätä. Tulee viikonloppu, se aika jolloin saisi ottaa rennosti ja palautua työviikosta. Olen väsynyt, henkisesti. Pitäisi olla aikaa harrastuksille ja vanhemmilleni. Kavereitakin pitäisi keretä näkemään tai pitämään edes jonkinlaista yhteyttä. Voin ihan suoraa sanoa, että tällä hetkellä sosiaaliset kanssakäymiset ovat töissä ja ruokakaupassa. Mutta ei sieltä kassajonosta vielä kukaan mukaan ole tullut 😂
En oikein välitä baareissakaan käydä, enkä nyt tiedä onko sekään hyvä paikka löytää ketään, varsinkaan jos toinen osapuoli on ihan lärvit.
Mutta semmoista tällä kertaa. Aina välillä sitä on sinut sen kanssa, että on yksin eikä ole perhettä. Mutta sitten tämmöisinä päivinä, sekä jihlapyhät ynnä muut aina muistuttavat että sinulla ei ole ketään, ja taas istutaan yksin kotona..
Mitä tämä herättää muissa?
Ja paskaa tästäkin tietysti tulee, kun suoraa sanon ettei ole ketään, mutta en jaksaisi etsiäkään 🫠
