En sinällään edes katsellut uutta työpaikkaa, mutta facea selaillessani eräs työpaikkailmoitus tuli eteeni. Menin ensin ilmoituksen ohi, mutta jokin sai minut miettimään asiaa uudestaan. Palasin takaisin ilmoitukseen ja päätin, että kokeilen hakea paikkaa. Ajattelin että en varmastikaan pääse edes haastatteluun. Meni muutama viikko ja minulle soitettiin tulisinko haastatteluun. Olin aivan äimänä ja taisin sanoa että kai minä sitten tulen 😅 Haastattelu oli heti seuraavalla viikolla keskiviikkona. Tietysti juuri sinä päivänä yksi työntekijöistä oli kipeänä enkä päässyt haastatteluun, mutta sovimme uuden ajan seuraavalle päivälle. Meni viikko ja tilanteet töissäkin olivat muuttuneet. Henkilö jonka äitien- ja vanhempainvapaata menin tuuraamaan, päättikin irtisanoa itsensä, joten minusta tehtiin virallinen toimitusjohtaja. Sitten yhtäkkiä minulle soitettiin ja sanottiin että olin saanut sen paikan. Olin taas aivan ällistynyt ja kerroin tilanteeni ja lupasin ilmoittaa parin päivän sisällä päätökseni.
Ainut miinuspuoli minkä keksin työpaikan vaihdossa oli se, että palkka laskisi. Mutta mitä sitä rahalla, jos ei sitä pysty käyttämään, kun tuntui että taas kaikki aikani meni töissä.. Joten soitin heti seuraavana päivänä uuteen paikkaan ja sanoin että otan paikan. Sovimme että aloitan toukokuun alussa.
Se hetki rupeaisi olemaan nyt käsillä, pari päivää ja uudet tuulet puhaltavta töiden osalta. Kuinka sitä tottuukaan siihen että saa olla kaikki illat ja viikonloput kotona, eikä tarvitse olla töissä 🙈
Viime vuosi oli kiireinen, niinkuin edellinen postauskin kertoi. Työ imi minusta kaiken. Nyt kun on saanut ja joutunut hiljentämään työtahtia, niin sitä on huomannut kuinka väsynyt sitä oikeasti olikaan. Enkä usko että olisin tuota tahtia enään kovin kauaa jaksanut..
Miesrintamalla on ollut pomppuista, jos näin voisi sanoa. Löysin aivan ihanan miehen, mutta ei siitäkään sitten mitään tullut, tilalleni löytyi parempaa, niinkuin aina..
En enää anna itsestäni paljoa miehiin tutustuessa, koska se ei ikinä sen pidemmälle mene kuin muutamaan tapaamiseen, vaikka olenkin miehen mielestä niiiiin ihana.
Sillä pääsee itsekin helpommalla, kun ei ole antanut itsestään niin paljoa. Tosin, olisiko tilanne toinen jos antaisi itsestään aivan kaiken?
Viiru-kissanikin siirtyi sateenkaarisillan tuolle puolen tammikuussa 💔
Hänhän "sairasteli" ensimmäisen kerran jo vuosi sitten. Hän parantui antibiooteilla hyvin ja elämä jatkui, mutta juuri ennen joulua hän lakkasi taas syömästä ja käymästä laatikolla. Käytin häntä lääkärillä, mutta eivät vieläkään löytäneet mitään varsinaista vikaa kissasta. Välillä meni paremmin ja välillä huonommin. Jäin joululta kolmeksi viikoksi lomalle, ja vietin kissan kanssa joka ikisen sekunnin mikä meillä oli vielä jäljellä. Viiru ei enää loppuajasta paljoa muuta tehnyt kuin nukkunut, niin päätin, että nyt oli aika päästää kissa ikuiseen uneen. Eihän se itselle helppoa ollut, kun 18 vuotta hän minulla oli ollut, mutta piti vain ajatella kissan parasta. En usko että hänellä mitään kipuja oli, mutta hänellä taisi vain aika tulla täyteen ❤️
Päätin jo muutana vuosi sitten, että sitten kun kissa kuolee, otan hänen tassuistaan tatuoinnin selkääni. Kaksi viikkoa sitten toteutin sen haaveen. Otin ensimmäisen ja viimeisen tatuointini.
Nyt minulla on Viiru aina matkassa mukana ❤️
Vielä neljä päivää töitä nykyisessä paikassa. Tiistai, keskiviikko, perjantai ja lauantai.
Torstaina aloitan työt uudessa paikassa ja olen siellä sen torstain ja perjantain.
Viimeinen viikonloppu nykyisessä työssä on asfalttikunkku viikonloppu. Siksi olen vielä sen töissä. Lauantaina onkin ihan vaan vaatimaton 16 tunnin päivä, jos riittääkään.. Sitten voin sanoa että kaikkeni olen tuolle työpaikalle kyllä sitten antanut 😂
Voi olla että olen maanantaina sitten uudessa työssä vähän väsynyt, mutta elämä on, iteppä olen luvannut mennä töihin 🙈
