Uusi vuosi ja uudet kujeet ✨2020✨

Vai eikös sitä niin ruukata sanoa.
Viime päivityksestä on aikaa. Monesti mielessä käynyt, että pitää kirjoittaa, mutta jotenkin se on vaan aina jäänyt.

Viime vuosi tuli ja meni. Monet ystävät ja tuttavat päivittelivät sosiaaliseen mediaansa eilen vuoden kohokohtia/etappeja tai elämänsä käännekohtia.
Minä itse "toivotin" uutta vuotta vain istagramin puolella seuraajilleni (ilman häshtägejä).

Mutta mennyt vuosi 2019, millainen se oli omasta mielestäni 🤔
Näin äkkiä kun ajattelen saavutuksia tai etappeja tai kömmähdyksiä, mieleeni ei tule mitään.. Mutta tarkemmin kun mietin, niin kyllähän sieltä jotain pientä löytyy.

Olen minäkin tutustunut näihin deittisovelluksiin.
Pari miestä tapasin alkuvuonna, mutta niistä nyt ei ole sen kummempaa sanottavaa, huteja.
Löysin eräästä deittisovelluksesta aivan ihanan miehen. Hän oli kuin unelma ja halusimme elämältä samoja asioita. Mutta tuhansien viestien jälkeen ja päivittäisen yhteydenpidon jälkeenkin, mies ei "suostunut" tapaamaan minua. Tai no, suostui, mutta sehän olin aina minä, joka sabotoi näkemisen joka kerta. Häneltä löytyi aina selitys selityksen perään miksei voitukaan nähdä tai jokin syytös minua kohtaan, että olin tehnyt tätä tai tuota, ettei hän enään voinut luottaa minuun tai muuta älytöntä vastaavaa.. Tätä jatkui kuukausia. Panimme monesti välit poikki ja aina hän muutaman viikon päästä laittoi taas viestiä. Täytyy myöntää että loppuajasta olin mukana vain siksi, että näkisin minkä tekosyyn hän taas keksii sille ettei voida nähdä. Ja niitähän löytyi. Olipa siinäkin kokemus, huh huh.
Miehet voivat sanoa ja uskotella sinulle mitä vain, varsinkin jos eivät halua tavata, silloinhan sieltä tulee mitä sattuu, etkä sinä voi tietää onko se totta vai ei.
Olin niissä sovelluksissa silloin tällöin pitkin vuotta. Mutta kiinnostusta ketään kohtaan ei ollut. Swaippasin suurin piirtein kaikki vasemmalle..

Aloitin viime vuonna hirvenmetsästyksen isäni kanssa. Isäni ei tuosta nuorru, ja halusin että meillä olisi jotain yhteistä kiinnostuksen kohdetta. Ja olihan isä iloinen, että sai minua ampumaradalle viedä ja kertoa ja neuvoa.
Hirveä en saanut kaadettua, mutta tarttui sieltä kuitenkin jotain matkaan. Kuten edellisessä postauksessani kerroin, mehtästä lähti mukaani mies. Olemme tapailleet siitä lähtien. Aika näyttää tuleeko siitä sen enempää, mutta nyt tuntuu ja näyttää hyvältä 💕

Valmistuin lokakuussa dieettikokiksi. Onhan se hyvä olla nuokin paperit taskussa. Tosin täällä "maalla" niillä papereilla ei hirveästi ole arvoa, jos jotain normi kokin paikkaa hakee. Mutta jos johonkin oikein kaupunkiin hakisi, niin silloin siinä olisi ihan hyvä "valttikortti" taskussa.

Syksyllä aloitin ystäväni kanssa uuden harrastuksen. Avannossa käynnin. No eihän sitä nyt vielä syksyllä voi sanoa avannossa käymiseksi, mutta kuitenkin 😅 Olemme nyt kolme kuukautta käyneet viikoittain, muutamaa väliin jäänyttä kertaa lukuun ottamatta. Saunomme reippaasti ja käymme avannossa kolme neljä kertaa pulahtamassa. Minua ei tahdo saada kesälläkään uimaan kun vesi on niin kylmää, ja kun ystäväni ehdotti avantoa, nauroin päin naamaa 😂 Mutta täytyy sanoa, että erittäin virkistävää ja rentouttavaa puuhaa se on. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikkia kokeilemaan.

Edellisen parisuhteeni päättymisestä tulee kohta kaksi vuotta. Silloin romuttuivat kaikki haaveet ja toiveet tulevaisuuden suhteen..
Ennen joulua eräs ystäväni kävi luonani kyläilemässä, ja hän sanoi minulle että vihdoin rupeat muistuttamaan sitä vanhaa Hannaa.. Tiedä sitten millainen se vanha Hanna oli, mutta täytyy myöntää, että nyt vihdoin tuntuu siltä, että kaikki on taas normaalia.

Olen oppinut myös matkustelemaan yksin. Ei sillä ettenkö osaisi tai voisi reissailla ja mennä yksin, muttakun se on vain siinä, etten halua.. Paljon mukavampi se on, kun on joku jonka kanssa jakaa ne asiat.
Olin alkusyksystä yksin Espanjassa ja loppu syksystä yksin viikonloppu reissulla Oulussa.
Joten siinäkin suhteessa on kasvettu. Osaan olla yksin ja välillä on ihan kivakin olla yksin ja rauhassa. Mutta en tosiaan vain halua olla yksin.
Olen horoskoopiltani vaaka, ja sen luonnekuvaus sopii kyllä täydellisesti minuun.

Leipominenkin on taas vallannut mieleni. Eron jälkeen ei oikein ole ollut pontta leipoa muuta kuin ne pakolliset syntymäpäiväkakut, mutta nyt taas mieleen hiipii koko ajan joku uusi resepti mitä pitää kokeilla. Kun vaan olisi joku joka ne kaikki leipomukset söisi 😅😂

Vielä vuoden viimeinen tapahtuma oli, kun lähdimme hyvän ystäväni kanssa viettämään vähän laatuaikaa yhdessä. Varasimme hotellihuoneen Seinäjoelta ja menimme Rytmikorjaamolle katsomaan Kaija Koo'ta. Aivan mahtava reissu oli. Kävimme syömässä hyvin ja joimme ja tanssimme ja juorusimme ja miehiä sai hätistellä ympäriltä pois 😅

Olisikohan siinä vuosi 2019 "pähkinänkuoressa".
Vuodelle 2020 on jo uusia tavoitteita ja suunnitelmia, mutta niistä sitten myöhemmin.

Vanha vuosi saa nyt jäädä ja antaa tilaa uudelle vuodelle. Olkoon se kaikille parempi kuin edeltäjänsä ☺️